Pentti Huovinen

Kirjoituksia ja puheita

Vanhuuden varjossa

Kirjoitus on julkaistu Uudenkaupungin Sanomissa 9.1.

Mikä, millainen ja missä on vanhan ihmisen paikka nyky-Suomessa? Näin kysyy Kaarina Jaakola kirjassaan ”Vanhan paikka”.

Kirjan kehyskertomus kuvaa vanhuksen loppuvuosien pikajuoksua paikasta toiseen: palvelutaloissa, kotona, vanhainkodissa, sairaaloissa, saattohoitokodissa, vanhainkodin sairasosastolla. Kaarina Jaakolan mukaan vanhustenhuolto ei kaipaa remonttia, vaan räjäyttämistä.

Vanhusten hoivaaminen on tulevaisuudessa yksi tärkeämpiä kestoprojekteja, joka kasvaa vuosi vuodelta, ja jota ei pääse karkuun. Miten tähän on varauduttu? Terveydenhuolto on sektori, jolla on vaikutuksensa meihin kaikkiin.

Erityisesti vanhustenhuollon hoidossa on kysymys arvomaailmastamme eikä taloudellisesta ajattelusta. Ihmisille, jotka eivät selviydy kotonaan, on tarjottava kodinomainen, turvallinen ja henkilökunnaltaan oikein mitoitettu asumismuoto, esimerkiksi palvelutalossa tai hoivakodissa.

Omaisia kiinnostaa oman, ainutlaatuisen isän, äidin, mummin tai papan kohtelu. Ei heitä kiinnosta kunnan talousarvioraamit eikä millaisia hienoja projekteja on saatu aikaiseksi, jos jokainen elinpäivä on kuin tuomiopäivä. Jos vanhukset ja omaiset eivät saa ääntään kuuluville, eivät he myöskään saa mistään apua, he jäävät oman onnensa nojaan.

Kysymyksessä on välinpitämättömyys koko vanhushuollon ketjussa, joka heijastuu hoivan tasoon ja jonka heikoin lenkki on vanhus. Järjestelmän kuuluisi mukautua avuntarvitsijoiden tarpeeseen, ei massiivisiin hidasliikkeisiin järjestelmiin.

Vanhustyössä tulisi elää sellaisessa asenteessa, jossa vanhus oivalletaan asiakkaaksi, joka saa parhaan mahdollisen kohtelun.

Vanhusten hoidon tilanne on kuitenkin valtakunnallisesti hävettävän heikko. Kaikilla ei ole puolestapuhujia siinä vaiheessa, kun omat voimat eivät riitä. Meiltä puuttuu kärsivällisyyttä, inhimillisyyttä ja kykyä asettua vanhan ihmisen asemaan joka tasolla.

Professori Sirkka-Liisa Kivelä toteaa, että vanhustenhoidon kehittäminen edellyttää laajaa arvokeskustelua ja uuden yhteisöllisyyden löytymistä. Vanhukselle hetki on tässä ja nyt – ei eduskunnan tai kunnan nelivuotissuunnitelmissa.

Tulevissa eduskuntavaaleissa tulisi muistaa, että kahdellasadalla kansanedustajalla on valta vaikuttaa myös terveydenhuollossa, ja etenkin vanhushuollossa. Jos tämä unohdetaan, voi vain hävetä päättäjien puolesta.

Terveydenhuollossa kuntien järkevää yhteistyötä tulisi tehostaa. Erityisesti tulee kehittää laatujärjestelmiä, joiden avulla vanhustenhuollon tilannetta voidaan seurata. Julkinen ja läpinäkyvä järjestelmä pakottaa kaikki tahot yrittämään parastaan.

On väärin, että vanhus joutuu eriarvoiseen asemaan asumispaikkansa perusteella. Kyse on ihmisarvosta!

Hannu Tohila, kehitysjohtaja, Uusikaupunki

Pentti Huovinen, lääkäri, professori, Turku