Vielä joitakin vuosia sitten kuvittelin, että sota on kaukainen mahdollisuus. Ukrainan ja Krimin tapahtumat ovat kuitenkin pysyvästi muuttaneet tätä käsitystä. Valtioneuvoston äskettäin antamassa puolustusselonteossa sanotaan suoraan: ” Sotilaalliseen voimankäyttöön Suomea vastaan tai sillä uhkaamiseen on varauduttava.” Näin Suomessa nyt tehdään.

Iso-Britannian toisen maailmansodan ajan pääministeri Winston Churchill on sanonut: Mitä kauemmaksi historiaan näet, sitä pitemmälle voit nähdä tulevaisuuteen. Oppiaksemme historiasta on hyvä kysyä, milloin kaksi läntisen demokratiakäsityksen omaavaa valtiota on viimeksi käynyt sotaa toisiaan vastaan? Viimeisin kahden demokraattisen valtion välinen sota lienee ollut yli 70 vuotta sitten Suomen ja Iso-Britannian välinen sota toisen maailmansodan aikana, vaikkei maittemme välillä varsinaisia suoria sotatoimia ollutkaan.

Länsimainen demokratia näyttää siis olevan ylivoimainen hallintomuoto, jos mittarina pidetään sodan välttämistä. Olennaisena demokratian erona diktatuureihin on se, että demokratiassa sotilaat ovat vastuussa siviileille ja poliitikot kansalle. Toinen tärkeä ero on avoimuus. Länsimainen demokratia avaa valtaapitävien aikeet kaikkien nähtäväksi ja arvioitavaksi. Vapaa viestintä kuuluu niihin tekijöihin, joilla saamme monipuolisesti tietää toistemme aikeista. Aidossa demokratiassa väärinkäytökset voidaan paljastaa vapaissa viestimissä.

Toiseen maailmansotaan kansansa kuljettaneet johtajat saivat kokonaiset kansakunnat kiihkoisänmaallisen ”sotapsykoosin” valtaan. Sota itsessään vahingoitti kansalaisten eettistä ja siveellistä tajuntaa. Vain moraalisesti ja henkisesti kieroutuneissa oloissa voidaan moraalisena totuutena pitää etnisten vähemmistöjen vainoamista, kuten juutalaisten vainoa toisen maailmasodan Saksassa. Tätä pohtiessa kannattaa myös miettiä, mitkä tekijät ovat edistäneet diktaattorien toimia? Erilaisin tavoin he onnistuivat keskittämään vallan itselleen. Valtaa pidettiin yllä turvallisuuskoneistoja ja viestintää hallitsemalla. Siitä tuli ehdotonta valtaa.

Pahinta on, jos näin toimivat kansojen päämiehet noudattavat antiikin roomalaisen lakimiehen ja poliitikon Ciceron neuvoa: Joskus politiikassa tulee eteen umpikuja, ja silloin paras neuvo on aloittaa tappelu. Se kannattaa aloittaa, vaikkei tietäisikään kuinka sen aikoo voittaa, sillä vasta kun kamppailu on käynnissä ja asiat liikkeessä, on toivoa löytää ulospääsytie. Tämän neuvon traaginen ongelma on, että jos tappelu eskaloituu sodaksi, niin sodalla on aina myös sodan seuraukset, jotka kestävät vuosikymmenien ellei satojen vuosien päähän. Sota on pahin katastrofi, joka voi kohdata mitä tahansa maata ja kansaa.

Demokratian mahdollistama sivistys ja koulutus luovat edellytyksiä välttää sodan syntyminen. Turvallinen ja avoin yhteiskunta, työmarkkinat, yritysten hyvinvointi, korkeatasoiset koulutuslaitokset sekä tehokas sosiaali- ja terveydenhoito ovat kehittyneen demokraattisen valtion tunnusmerkkejä. Yhteiskunnan tulee rohkaista kohti yleisiä inhimillisiä moraalitunteita, jalomielisyyttä, oikeuden- ja totuudenmukaisuutta sekä vilpittömyyttä.

Palataan valtioneuvoston puolustusselontekoon. ”Suomen sotilaallinen toimintaympäristö on muutoksessa. Muutoksen vaikutukset on arvioitu pitkäaikaiseksi.” Lisäksi todetaan: ”Toimintaympäristö edellyttää kansallisen puolustuskyvyn ylläpitämistä ja kehittämistä.” Itsenäisyys on meille yhä edelleen niin kallis, että olemme valmiita puolustamaan sitä.

Venäläistutkijat raportoivat hiljattain laajasta pernaruttoepidemiasta Pohjois-Venäjällä Jamalin niemimaalla Jäämeren rannalla. Lähes sata potilasta joutui sairaalahoitoon ja 12-vuotias poika kuoli tautiin. Samoihin aikoihin pari tuhatta poroa oli kuollut pernaruttoon. Ihmiset saivat tartunnan poroista.

Jamal tarkoittaa suomeksi maan äärtä tai loppua. Näihin päiviin saakka ikiroudassa ollut niemimaa on 720 kilometriä pitkä ja 230 kilometriä leveä. Poronhoito on ollut tärkein elinkeino ennen kun alueelta löydettiin valtavat maakaasuesiintymät.

Pari vuotta sitten Jamalin niemimaa oli otsikoissa siksi, että sieltä löydettiin selittämättömällä tavalla maahan syntyneitä valtavia reikiä. Ilmiön tutkimukset päätyivät siihen, että ilmastonmuutoksen vauhdittama ikiroudan sulaminen oli johtanut massiivisiin metaanikaasun vapautumisiin maaperästä.

Pernaruttoepidemian syy on tutkijoiden mukaan se, että muinoin pernaruttoon kuolleiden eläinten ruumiit ovat tulleet esiin jäätyneen maaperän sulamisen seurauksena. Jamalin niemimaalla oli kesällä 2016 paikoittain jopa 35 asteen helle, joka osaltaan edisti maan sulamista. Sulaminen vapautti eläinten ruhoista bakteereita, joiden joukossa oli pernaruttobakteeria. Laiduntavat porot saivat tartunnan näkyviin tulleista kuolleista eläimistä.

Jää ja pakkanen ovat erinomaisia keinoja säilyttää bakteereita. Kymmenkunta vuotta sitten amerikkalainen tutkijaryhmä pääsi mannerjäätikköä poraamalla käsiksi kahdeksan miljoonaa vuotta vanhaan jäähän. He määrittivät moderneja tutkimusmenetelmiä käyttäen jään sisältämät bakteerit. Löydetyistä bakteereista suurin oli sellaisia, joita ei maan päältä tällä hetkellä löydetä. Miljoonia vuosia sitten muodostuneen mannerjään sulaminen vapauttaa veteen ikivanhoja mikrobeja. Vaikka tutkijat ovat kiinnostuneita elämän syntymisestä ja bakteerien evoluutiosta, he toteavat, että mikrobien joukossa voi olla uusia, ihmiselle vaarallisia taudinaiheuttajia.

Siperian jäätyneessä maaperässä tiedetään olevan runsaasti vakaviin tartuntatauteihin kuolleiden ihmisten ruumiita. Jäistä maata on ollut vaikea kaivaa, ja siksi ikiroudan alueen haudat eivät ymmärrettävästi ole kovin syviä. Kun ikiroudan pinta sulaa, myös ihmisten ruumiit tulevat esille joukkohaudoista ja joutuvat kosketuksiin eläinten ja ihmisten kanssa. Siperiassa kuoli vielä 1800-luvun lopulta ihmisiä isorokkoon. Sittemmin isorokko on kitketty maapallolta, ja viimeinen tapaus todettiin vuonna 1977.

Täällä Suomessa saatamme ajatella, että sielläpä nuo bakteerit ja virukset ovat kaukana Siperiassa eikä niistä tarvitse sen enempää välittää. Se on kuitenkin harhakäsitys. Jamal on tärkeä arktisten vesilintujen pesimäalue. Jamalissa ovat muun muassa kiljuhanhen tärkeimmät pesimäpaikat. Lintujen välityksellä erilaisten bakteerien ja virusten on ennenkin todettu liikkuvan nopeasti ympäri maailmaa. Ilmaston lämpeneminen on aiheuttamassa odottamattoman uuden vaaran ihmiskunnalle.

Jos haluaa oppia pelaamaan tennistä, pitää tietysti harjoitella. Muutama vuosi sitten tennistunnilla tapahtui jotain sellaista, jonka muistan koko ikäni. Ryhmässä treenasimme syöttöä ja sen palautusta. Meitä oli kaksi syöttäjää puolivälissä kenttää ja syötimme vuorotellen verkon yli. Toisen kenttäpuoliskon takarajalla seisoivat syötön palauttajat. Nostin kentän pinnasta pallon seuraavaa syöttöä varten. Juuri kun olin nousemassa, naapurin lähettämä syöttö tuli takaisin kovalla voimalla. Keltainen tennispallo osui oikeaan silmääni.

Maila tippui kädestä, kämmenet nousivat vaistomaisesti silmille. Painuin kyykkyyn ja siitä kontalleni kentän pintaan. Ensimmäinen ajatus oli, että nyt on silmä täynnä lasinsiruja. Lääkärinä osasin odottaa silmän vaurioitumista ja ehkä jopa näön menetystä. Kului kymmenisen sekuntia ennen kuin otin kämmenet pois silmien edestä. Poistin kämmenen vuoroin oikean ja vasemman silmän edestä ja havaitsin yllätyksekseni, että molemmissa silmissä oli näkö tallella. Kummallista oli, ettei lasinsiruja ollut missään. Verta tihkui hiukan otsalta, johon silmälasien kehykset olivat tehneet pienen naarmun.

Otin silmälasit pois ja ne olivat hämmästyttävää kyllä ehjät. Kehyksetkään eivät olleet vääntyneet. Pallon jälki näkyi keskellä linssiä. Kävin näyttämässä laseja optikolla, ja hän totesi, että kaikki on kunnossa. Lasit toimivat niin kuin enneNkin. Muovilinssi oli antanut periksi ja kestänyt palloniskun. Optikkoni totesi, että silmälasit olivat mitä todennäköisimmin pelastaneet oikean silmän näön.

Nykyään silmälasit eivät ole enää lasia. Optikot suosittelevat muovilinssejä niiden iskunkestävyyden takia. Muovilinssit eivät enää myöskään naarmuunnu, kiitos kehittyneiden pinnoitteiden. Moniteholasit ovat todella hienoja teknisiä luomuksia. Niitä voi pitää, tekipä lähes minkälaista työtä tahansa. Vaikka silmäleikkauksilla pystytään tekemään ihmeitä, pidän silmälaseista. En ole löytänyt kuin yhden ainoan merkittävän haittapuolen, ja senkin vain moniteholaseista.

Joitakin vuosia sitten Iso-Britannian lääkärilehdessä julkaistiin tutkimus, jonka mukaan moniteholasit kaatavat iäkkäämpiä ihmisiä. Australiassa tehdyssä tutkimuksessa ikäihmisistä koostuvalle tutkittavien joukolle annettiin erilliset lähilasit lukemista varten ja kaukolasit liikkumiseen. Toinen joukko käytti moniteholaseja. Runsaan vuoden seurannassa havaittiin, että yksinkertaiset kaukolasit vähensivät kaatumisia peräti 40 % moniteholasien käyttäjiin verrattuna. Varsinkin portaissa liikuttaessa moniteholasien tarkan näön alue ei aina osu seuraavaan askelmaan ja kompastumisen tai harha-askeleen riski kasvaa. Vaikka olenkin silmälasien ystävä ja ylistän niitä, kaatumisriski kannattaa pitää mielessä ulkosalla liikkuessa.

”Mikä on korkein käytännön toimin saavutettava hyvä?
Sekä ihmisten suuri joukko että sivistyneet sanovat sen olevan onnellisuus,
ja heidän mielestään ’olla onnellinen’ tarkoittaa samaa kuin ’elää hyvin’ tai ’onnistua elämässä’.
Aristoteles

300-luvulla eKr. elänyt kreikkalainen filosofi Aristoteles on todennut yhteiskunnan tehtäväksi sen varmistamisen, että jokaisella kansalaisella on aito mahdollisuus onnelliseen elämään. Siihen sisältyy aineellisista tarpeista huolehtiminen, terveellisen elinympäristön rakentaminen, sisäisen ja ulkoisen turvallisuuden varmistaminen, kykyjen kehitystä edistävä kasvatus sekä urheilu ja kulttuuri.

Tieteellinen tutkimus on todennut ainakin neljän tekijän vaikuttavan onnellisuuteen. Elämässä pitäisi olla toistuvia mielihyvän kokemuksia, sen pitäisi mahdollistaa vahvuuksien käyttämisen sekä osallisuuden, ja näitä vahvuuksia pitäisi käyttää hyvän palveluksessa. Eniten kuitenkin onnellisuuteen vaikuttaa sosiaalisten siteiden määrä ja intensiivisyys eli hyvät ystävät.

Ihminen harjoittaa kulttuuria pitkälti siksi, että se tuottaa mielihyvää. Jos osaamme itse tuottaa musiikkia, maalata tai kirjoittaa, voimme tehdä sitä myös siksi, että se mahdollistaa vahvuuksien käyttämisen sekä osallisuuden. Musisoiminen tai näytteleminen ovat myös toimintaa hyvän palveluksessa eli niitä tekemällä voidaan tuottaa kuulijoille ja katsojille mielihyvää.

Turkulainen dosentti Markku Hyyppä on luonut termin kirkkokuoro–ilmiö. Kuorolaulu harrastuksena ja vastaavat sosiaaliset toiminnat voisivat Hyypän mukaan pitkälti selittää sen, miksi Pohjanmaan ruotsinkielisen väestön elinajanodote on muutaman vuoden korkeampi kuin suomenkielisen väestön. Hyvät ihmissuhteet tuovat positiivisuuden kokemuksia, mielihyvää ja huolenpitoa toisista. Kulttuuria voi harrastaa yksin, mutta hyvin usein se tapahtuu ystävien kanssa. Kulttuuri siis edistää onnellisuutta useiden eri tekijöiden kautta.

Tiedetään että positiivisesti ajattelevan ihmisen elimistö tuottaa normaalia vähemmän keskushermostoa, immuunivastetta tai verenkiertojärjestelmää aktivoivia stressihormoneita. Työpäivän ja vapaapäivien aikana tunnetut mielihyvän tai onnellisuuden kokemukset vähentävät tutkimusten mukaan stressihormonien pitoisuuksia. Tutkijat vetävät näistä havainnoista sen johtopäätöksen, että positiivisesti ajattelevien ja onnellisuutta kokevien ihmisten terveys on muita parempi.

Aristoteleen onnellisuutta edistäviin tekijöihin sisältyy kulttuuri. Tämän ajatuksen on myöhemmin tehty tutkimus siis vahvistanut. Mutta jos Aristoteleella olisi ollut käytössään kaikki nykytutkimuksen tulokset, olisi hän varmaankin korostanut myös toisten ihmisten merkitystä osana kulttuurin harrastamista.

Hiljattain julkaistiin tanskalainen tutkimus, jonka mukaan kuntoilijan ei kannata juosta kovaa ja pitkään vaan hölkätä rauhallisemmin kohtuullisia matkoja. Tämä ei oikeastaan ole yllätys, sillä jo kauan on tiedetty, että fyysisen harjoittelun terveyshyödyt eivät lisäänny loputtomiin harjoittelun lisääntyessä.

Tässä tanskalaisten tutkimuksessa parhaaksi osoittautui hölkkä kolmasti viikossa. Sopiva hölkkäaika oli puolesta tunnista kolmeen varttiin kerralla. Terveysvaikutukset eivät tule viikon tai edes kuukauden hölkkäilyn tuloksena vaan sen pitää olla pysyvää ja muodostua osaksi elämää.

Niille jotka eivät pysty hölkkäämään on myös hyviä uutisia. Nimittäin kaikki liikunta, pienikin, on pelkästään hyväksi. Lähdetään vaikka istumisesta. Kannattaa nousta ylös ainakin kerran tunnissa ja olla jalkeilla pari kolme minuuttia. Tällä pienellä liikkumisella on jo huomattavan edullinen vaikutus elimistöön. Jos istuu koko päivän, näitä ylösnousuja pitäisi olla säännöllisesti.

Jokapäiväisessä elämässä kannattaa mahdollisimman usein valita vaihtoehto, joka laittaa liikkeelle. Valitse siis tavalliset portaat hissin tai liukuportaiden sijaan. Jos mahdollista, korvaa autolla ajaminen kävelyllä tai pyöräilyllä. Hissin tai auton käyttöä ei tietenkään ole syytä kieltää, mutta mitä useammin liikut sitä parempi.

Kuntoliikunnan osalta tiedetään, että lyhyetkin rupeamat edistävät terveyttä. Oli se sitten punttien nostoa, jumppaa, kävelyä tai hölkkää. Nostamalla joka päivä käsipuntteja 10-20 kertaa tai vaikkapa vain nousemalla tuolista 5-10 kertaa peräkkäin, edistät jo terveyttäsi. Jos 2-3 tunnin viikoittainen hölkkä tapahtuu 10 minuutin jaksoissa, sillä on lähes samanlaiset positiiviset terveysvaikutukset kuin jos liikuntaa tehtäisiin puoli tuntia kerrallaan. Mutta jälleen, näitä 10 minuuttisia pitäisi tehdä säännöllisesti ja riittävästi.

Lihasten kunto on tärkeä tekijä torjuttaessa yhtä yleisimmistä nykyajan terveysuhkista, kakkostyypin diabetesta. Vaikka olisi hiukan ylipainoakin, hyvä lihaskunto on diabetekselta suojaava tekijä. Lihaskuntoa saadaan parhaiten liikkumalla monipuolisesti. Parasta on, jos liikkumisesta saa vielä mielihyvääkin. Sitä saa parhaiten liikkumalla toisten kanssa.

Ai että miten minä itse liikun? Kerran pari viikossa yritän pelata pallopelejä, käyn äijäjumpassa ja kotona jumppaan sekä nostelen käsipuntteja. Säännöllisyys on haaste. Sitä edistävät kaverit. Jos joutuu olemaan kerran tai pari pois, niin kaverit alkavat heti ihmetellä, että missä äijä on ollut kun ei ole näkynyt.

Lapset tutustuvat kännyköiden ja tablettitietokoneiden maailmaan jo ennen kuin osaavat puhua. Ei ole tarvinnut katsoa kuin alle kouluikäisten lastenlasten luontevaa elämää bittimaailmassa pelien ja internetin keskellä.

Diginatiiveiksi kutsutaan lapsia ja nuoria, joiden jokapäiväinen elämä on jo varhaisessa vaiheessa yhdistynyt osaksi uutta teknologiaa, tietoverkkoja ja sosiaalisia verkostoja. Heidän vanhempansa valvovat toimintaa, mutta minkälaisia neuvoja heille pitäisi antaa? Koska diginatiivit ovat kytköksissä maailmaan eri tavoin kuin heidän vanhempansa ja opettajansa, pitäisi pikaisesti saada tutkittua tietoa, miten uuden teknologian käyttö vaikuttaa lapsiin ja nuoriin. Tällaisia tutkimuksia aiheesta on valitettavan vähän.

New Scientist –tiedelehti (11/2014) otsikoi pääkirjoituksensa ”Screening for problems”. Jo nyt tiedetään, että kännykät, tabletit ja tietokoneet vaikuttavat siihen miten luemme ja kirjoitamme. Nämä kaksi tekijää vaikuttavat ajattelukyvyn ja ymmärryksen kehittymiseen. Opettajat ovat esittäneet epäilyjä, että diginatiivien kommunikaatiokyky toisten ihmisten kanssa ei toimi samalla tavalla kuin aikaisemmin.

Mielenkiintoinen havainto on, että luennolla käsin tehdyt muistiinpanot auttoivat merkittävästi paremmin ymmärtämään luennon sisältöä. Muistiinpanojen tarkastelu vielä viikon kuluttua luennosta osoitti, että asioiden hahmotus oli käsin tehtyjen muistiinpanojen avulla parempi kuin tietokoneella tehtynä. Kirjasta tai paperilta luettuna opittavan asian hahmottamisen apuna ovat sijainti kirjan tai lehden sivulla esimerkiksi ”sivun puolessa välissä” tai ”vasemmalla sivulla sijaitsevan kuvan vieressä”. Tätä etua ei yleensä ole tietokoneen ruudulta luetussa tekstissä.

Computers in Human Behavior –tiedelehdessä hiljattain julkaistussa tutkimuksessa amerikkalaiset tutkijat kertovat, että 10-11-vuotiaiden koululaisten kyky havaita tunteita paranee metsässä vietetyn leiriviikon aikana, kun mukana ei ole kännyköitä tai tietokoneita. Leirin jälkeen he havaitsivat kasvokuvista ja elokuvista ihmisten ilmaisemat tunteet merkittävästi paremmin kuin verrokit. Huolestuneena voidaankin kysyä, onko nyt tapahtumassa peruuttamaton muutos diginatiivien kyvyssä aistia ihmisten tunteita kuten onnellisuutta ja hätää?

Robert Harris kertoo kirjassaan Imperiumi (Otava 2007) roomalaisesta poliitikosta ja lakimiehestä Cicerosta. Ciceron nimi juontuu sanasta cicer, joka tarkoittaa kikhernettä. Hän valitsi tällaisen nimen koska uskoi että epätavallisesta nimestä on hyötyä politiikassa. On virkistävää havaita millaisia yhtäläisyyksiä kirjan Ciceron ajatuksilla (kursivoitu) on omiin kokemuksiini.

En usko että oli yhtään tukijaa, jonka kättä Cicero ei olisi puristanut, ja johon hän ei olisi luonut hetken kestävää yhteyttä, tarpeeksi pitkää, jotta toinen tunsi, että hänet oli erityisesti huomioitu muiden joukosta. Jotkut poliitikot tervehtivät kaikkia vastaantulijoita. Niin on parempi kuin jättää tervehtimättä. Omalla kohdallani tämä neuvo on ongelmallinen. Jotkut vastaantulijat eivät pidä siitä, että lääkäri tervehtii häntä julkisella paikalla. Sivustaseuraajat voivat nimittäin jäädä sellaiseen luuloon, että hän on ollut juuri tuon lääkärin potilaana. Siksi olen aikalailla ujo tervehtimään.

Jos on pakko tehdä jotakin epäsuosittua, sen voi saman tien tiedä täydestä sydämestä, sillä arkailemalla ei politiikassa saavuteta arvostusta. Politiikassa sanotaan, että parempi kertarutina kuin jatkuva kitinä. Vaikeat päätökset kannattaa tehdä kerralla, eikä pitkittää niitä. Jotkut valtionvarainministerit ovat saaneet arvostusta olemalla tiukkoja. Vaikka Turun kunnallispolitiikassa on pyritty ryhmien väliseen sopimukseen, se ei ole läheskään yhtä tiukka kuin valtakunnanpolitiikan hallitussopimus eikä sopimuksen kaatuminen johda uusiin vaaleihin. Siksi epäsuosittujen päätösten tekeminen kuntapolitiikassa on vaikeampaa.

Politiikkaan liittyy erikoinen ilmiö: silloin kun ihminen on fyysisesti lähinnä sen lähdettä, hän on usein vähiten selvillä siitä, mitä todella on tekeillä. Hyvä esimerkki on Turussa elokuussa 2014 käyty koulujen lakkautuskeskustelu. Vaikka edellisen kauden valtuustoryhmien välisessä sopimuksessa ja vielä kesäkuussa 2014 hyväksytyssä strategiassa ryhmät sitoutuivat ylläpitämään alimpien luokkien lähikouluja, joku virkamies oli mennyt ja ehdottanut näitä kouluja lakkautettavien listalle. Vaikka koulujen nimet otettiin pois listalta ennen valtuustokäsittelyä, vahinko oli jo syntynyt. Tuhannet kaupunkilaiset huolestuivat turhaan.

Yleensähän vallassa on pohjimmiltaan kyse siitä, että pitää valita yhtä epämiellyttävien vaihtoehtojen välillä – ja hän huomasi sen varsin karvaaksi. Säästöpaineissa poliitikkojen pitää kuitenkin löytää sellaiset ratkaisut, että rahat riittävät eikä velkaa lisätä tulevien polvien maksettaviksi. Runsaan viiden vuoden luottamushenkilöurani aikana olen oppinut arvostamaan vastuunkantajia ja ihmettelemään populisteja, joilla on mielipiteitä mutta ei ratkaisuja.

Joskus politiikassa tulee eteen umpikuja, ja silloin paras neuvo on aloittaa tappelu. Se kannattaa aloittaa, vaikkei tietäisikään kuinka sen aikoo voittaa, sillä vasta kun kamppailu on käynnissä ja asiat liikkeessä, on toivoa löytää ulospääsytie. Aika ajoin tulee eteen ehdotuksia, jotka ovat läpinäkyviä provokaatioita. Kuntalaisten on hyvä tietää, että tällaistakin toimintatapaa saatetaan käyttää kun poliitikko tai puolue on hukassa.

Kuinka mitätön kasa tuhkaa useimmista poliittisista urista jääkään jäljelle, kun niitä todella pysähtyy tarkastelemaan. Luottamushenkilönä olen oppinut, että asiat ovat harvoin yksinkertaisia. Mustavalkoiset näkemykseni politiikan teosta ovat lähes tyystin muuttuneet. Harva poliitikko voi sanoa, että on yksin saanut jotain aikaan tai enemmälti hyötynyt toiminnastaan. Valtaosa tuntemistani kunnallispoliitikoista uhraa omaa aikaansa yhteisten asioiden hoitamiseksi.

Pentti Huovinen on Räntämäessä asuva lääkäri ja kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja.

Kirjoitus on julkaistu KoroiSet-lehdessä 3/2104

Hiljattain julkaistun tutkimuksen mukaan myöhäinen nukkumaanmenoaika ennakoi huonompaa koulumenestystä. Yhdysvalloissa havaittiin, että jos yläkoulu- ja lukioikäisten nukkumaanmeno tapahtui myöhemmin kuin 23.15, heillä oli lisääntynyt riski menestyä koulussa muita huonommin. Samanlaisiin tuloksiin päätyivät myös australialaistutkijat, joiden mukaan illanvirkkujen menestys koulussa oli selvästi muita huonompaa. Voidaanko asialle tehdä jotain?

Hollannissa tutkittiin univelkaisia koululaisia. Heidät satunnaistettiin kahteen ryhmään. Toinen ryhmä jatkoi nukkumaan menoa entiseen tapaan. Toisessa ryhmässä nukkumaan mentiin joka arki-ilta kahden viikon ajan viisi minuuttia edellistä iltaa aikaisemmin. Aikaisempi nukkumaan meno johti aikaisempaan nukahtamiseen, pidempiin yöuniin ja parempaan unen laatuun. Pidentyneen unen myötä myös masennusoireet vähenivät.

Pitempi yöuni auttaa myös painonhallinnassa. Yhdysvalloissa tutkittiin alakouluikäisiä lapsia, joista osa oli ylipainoisia. Heidät jaettiin kahteen ryhmään, joista toinen nukkui viikon ajan 1,5 tuntia pidemmät ja toinen 1,5 tuntia lyhyemmät yöunet. Viikon tauon jälkeen vaihdettiin ryhmien nukkumisaikoja toisinpäin. Pidempään nukkuvat lapset laihtuivat tutkimusviikon aikana keskimäärin noin 200 grammaa. Tutkijoiden mukaan tämä pieneltä tuntuva laihtuminen estää kuitenkin merkittävästi ylipainon kehittymistä.

Ihmisistä on illanvirkkuja keskimäärin joka neljäs, aamunvirkkuja puolet ja loput sijoittuvat siihen väliin. Illanvirkut nukkuvat parasta untaan, niin kutsuttua unen keskivaihetta, noin kello viiden aikaan aamuyöllä, kun aamunvirkuilla unen keskivaihe on jo ennen kello neljää. Illanvirkuille aikaisin herääminen on ymmärrettävästi vaikeaa ja aikainen aamuherääminen tuntuu väsymyksenä päivän kuluessa. Päiväunet ovatkin illanvirkkujen mieleen.

Aamuvirkkuja on perinteisesti pidetty ahkerampina kuin illanvirkkuja. Nykyään työajan joustaessa kronotyyppi ei välttämättä vaikuta enää työn tuloksiin, jos vain muuten saa nukkua riittävästi. Riittäväksi määräksi on aikuisilla arvioitu keskimäärin 7,5 tuntia. Lapsilla ja nuorilla yöunta saisi olla 8-9 tuntia.

Suurin osa koululaisten väsymyksestä on ”tahallista”, liian myöhään nukkumaan menoa. Oli koululainen sitten aamun- tai illanvirkku, nukkumaan menosta sopiminen on tärkeää niin terveyden kuin koulumenestyksenkin kannalta. Koululaisia ja varsinkin tyttöjä voi kannustaa riittävään yöuneen sillä, että hyvät unet ovat aina myös kauneusunet, jotka tutkitusti näkyvät kasvoilla.

(Jutussa on käytetty lähteinä Duodecim ja Journal of Biological Rhythms tiedelehtiä.)

On valitettavaa, että Suomessa, hyvän hygienian maassa, yleiset WC-tilat ovat keskimäärin huonossa kunnossa. Meillä on keksitty jos jonkinlaisia vempaimia, kännyköitä ja robotteja, mutta WC:t eivät ole kuuluneet kehityksen kohteisiin.

Kansan suussa junien vessat ovat olleet yleisten vessojen malliesimerkkejä. Aikoinaan lääkärit kuulivat tarinoita siitä, mitä kaikkia tauteja junan vessoista olikaan saatu. Vaikka jutut olivat juttuja, niin ei savua ilman tulta. Hygienia ei junan vessoissa liene ollut parhaalla mahdollisella tolalla.

Intercity-junavaunujen WC-tiloissa on ollut paikka paperisille käsipyyhkeille. Nyt on tehty käsittämätön päätös. Paperikäsipyyhkeet on poistettu WC:n sisältä ja kiinnitetty seinään WC:n ulkopuolelle! Ongelma on kuuleman mukaan se, että asiakkaat heittävät paperipyyhkeitä roskiksen sijasta pyttyyn ja ne menevät tukkoon. Käsien kuivausmenetelmäksi on jätetty pieni kuumailmapuhallin.

WC-käynnin yhteydessä jokainen joutuu tekemisiin virtsan ja ulosteen kanssa. Ulostamisen jälkeen WC-paperilla pyyhkiessä bakteereita tulee väistämättä sormiin. WC-paperi on bakteereille kuin harva verkko, jonka läpi ne kevyesti uivat. Kostuessaan paperin läpäisevyys paranee dramaattisesti.

WC:ssä kädet pestään vedellä ja saippualla. Käsien kuivatus on olennaista, koska mikrobit tarttuvat hyvin märkiin käsiin. Kaikkein paras käsienkuivatustapa on paperinen kertakäyttöpyyhe. Puuvillapyyherullat ovat toiseksi paras vaihtoehto.

Kuumailmapuhallin sen sijaan on toivoton vaihtoehto. Vain ani harva jaksaa odottaa kuivaimen alla niin kauan, että kädet kuivuvat. Ja siksi ne jäävät märiksi. Pikkulapset pitää nostaa lattialta ylemmäs, jotta kädet ulottuvat kuivaimen alle. Kuivaimen ääni pelottaa pienimpiä niin, että käsien kuivaus jää siihen. Puhaltimet myös kierrättävät tehokkaasti WC:n ilmaa. Mietityttää, puhdistetaanko puhaltimia ja kuinka usein. Ainakaan tästä ei ole mitään dokumenttia. Erään huoltoaseman WC-puhallin muutti sen alle laittamani valkoisen paperinenäliinan harmaanmustaksi. Onneksi en laittanut käsiä alle.

Koska käsipyyhkeet on sijoitettu WC:n ulkopuolelle, on ilmeisesti tarkoituskin tulla ulos märin käsin. Ja jättää WC:n ovenkahvat märiksi niin sisä- kuin ulkopuoleltakin. Jos tarkoitus kuitenkin olisi, että asiakkaat ottavat paperipyyhkeet mukaan mennessään sisään, miksi he eivät edelleen heittäisi pyyhkeitä pyttyyn, jos kerran aikaisemminkin ovat tehneet niin.

Meillä tehdään hienoja junanvaunuja, mutta junien WC ongelmaa ei jostain syystä ole pystytty ratkaisemaan. WC-paperi näyttää nyt paremman puutteessa kelpaavan asiakkaiden käsien pyyhkimiseen, jos sitä on jäljellä. Toistaiseksi ei oikein voi antaa muuta neuvoa kuin, että mennessänne junan vessaan, yrittäkää muistaa ottaa riittävästi käsipyyhkeitä mukaan WC:n ulkopuolelta. Tai ottakaa omat paperit mukaan junamatkalle.

Pentti Huovinen

Kirjoittaja on Räntämäessä asuva lääkäri ja tietokirjailija. Bakteereista ja vessoistakin voi lukea lisää hänen kirjoittamastaan kirjasta Tanssii bakteerien kanssa, pidä bakteereistasi huolta (Duodecim, 2012).

Vaikka räkä sinällään on hyödyllistä, räkätauteja vastaan kannattaa aina taistella. Kaiken räkäsouvin takana on nenän herkän limakalvon suojeleminen. Toimiakseen nenän limakalvon pitää olla sopivan kostea. Erilaiset ilman epäpuhtaudet ja mikrobit tarttuvat eritteeseen, mikä estää niiden pääsyä pidemmälle hengitysteihin. Normaalisti limaneritys on vähäistä, eikä nenää juurikaan tarvitse niistää.

Flunssassa limakalvo alkaa tuottaa lisääntyvässä määrin limaa, jolla elimistö yrittää estää viruksia pääsemään sisälle limakalvon soluihin. Tulehduksessa sitkeämpi ja usein värillinen räkä muodostuu solujen erittämästä limasta, mikrobikasvustosta sekä tulehdussoluista.

Räkäeritteen koostumus vaihtelee tilanteen mukaan. Vaikka virusten aiheuttamissa tulehduksissa nenäerite on tyypillisesti kirkasta, eritteen värin mukaan ei voida tietää, onko taudin aiheuttaja virus tai bakteeri.

Räkä poistuu ulos nenän kautta. Niistäminen onkin luonteva tapa avata hengitysteitä. Siinä on kuitenkin syytä olla maltillinen. Nenän niistäminen ulospäin aiheuttaa nenäontelossa hetkellisesti kymmeniä kertoja korkeamman paineen kuin aivastaminen tai yskiminen, minkä seurauksena nenäeritettä kulkeutuu helposti poskionteloihin ja korvatorviin.

Keittosuolaliuoksella tehdyistä huuhteluista ja höyryhengityksestä voi olla apua taistelussa elämää haittaavaa räkää vastaan. Limaa irrottavia yskänlääkkeitä ei sen sijaan pidä käyttää kuin kroonisissa keuhkosairauksissa. Limaa nimittäin erittyy niin kauan kuin näitä lääkkeitä nauttii.

Ihminen poistaa kuivunutta räkää myös kaivamalla nenää. Nenän kaivaminen on yleistä. Katsokaa vaikka autoilijoita liikennevaloissa. Intiassa tehdyn tutkimuksen mukaan haastatelluista paristasadasta teinistä lähes kaikki (96,5 %) ilmoittivat kaivavansa nenää päivittäin. Kaivuutapahtumien keskimäärä oli neljä kertaa päivässä, mutta joka kymmenes kaivoi yli 20 kertaa.

Nenän kaivajia oli yhtä paljon niin varakkaissa kuin vähemmän varakkaissa perheissä. Joka kuudes piti nenän kaivamista vakavana henkilökohtaisena ongelmana. Syyllisyyttä nenän kaivamisesta tunsi peräti kaksi kolmesta tutkitusta. Tämä osoittaa, että vaikka lähes kaikki kaivavat nenää, niin sitä ei silti pidetä toivottuna tapana.

Viitisen prosenttia tutkituista ilmoitti syövänsä räkää, mikä arvioiden mukaan on todellista matalampi luku. Räkää syödään piilossa muilta ja siitä kertomista pidetään häpeällisempänä kuin pelkkää nenän kaivamista. Katsokaa vaikka Youtubesta videoita hakusanalla ”nose picking”. Tuubin häpeäpaaluun ovat joutuneet muiden muassa Britannian ja Italian pääministerit.

Miksi sitten räkää syödään? Voi olla, että sille joskus löytyy hyväkin syy. Mutta jo 1960-luvulla räkää syövät paljastivat amerikkalaistutkijalle, että räkäklöntit vain yksinkertaisesti maistuivat hyviltä.

Käsienpesu kymmenen kertaa päivässä vähentää flunssariskin puoleen. Kaikenlaisten tartuntojen vaaraa pienentäisi myös, jos emme koskettelisi ja kaivaisi nenäämme tai hieroisi silmiämme.

Silmien hierominen ajaa saman asian kuin nenän kaivaminen. Silmän sisäkulmasta lähtevä kyynelkanava on virusten vesiliukurata suoraan nenään. Mutta koska emme pääse tavastamme kaivaa nenää, tarvitaan käsienpesua.

Ellei käsiä pestä, taudinaiheuttajat siirtyvät toisiin käsiin ja sitä kautta neniin ja silmiin loputtomana ketjuna. Ja räkäralli jatkuu vuosi toisensa jälkeen.