Kirjoituksia ja puheita vanhat

Kauas aivot karkaavat

20.12.2008

”Tuntuu niin mukavalta, että minut todella halutaan jonnekin”, totesi huippututkija vastikään lähtiessään Amerikkaan perustamaan tutkimusyksikköään. Näin kertoo professori Anu Wartiovaara hiljattain julkaistussa kolumnissaan Suomen Lääkärilehdessä. Hallitus toisensa perään on ohjelmassaan julistanut tukevansa korkeatasoista tutkimusta. Tarvetta on edelleenkin korostaa, sillä Wartiovaaran mukaan Suomi vuotaa kärkitutkijoitaan ulkomaille.

Vielä parikymmentä vuotta sitten suomalaistutkijoilla oli tapana lähteä tohtoriväitöksen jälkeen Yhdysvaltoihin opiskelemaan. En halunnut olla pekkaa pahempi vaan lähdin minäkin. ”Siirryit siis sinäkin Bostoniin”, totesi maailmaa nähnyt lääkärikollegani käytyään meillä kylässä Bostonissa. Elämä Harvardin tutkijana oli todella toisenlaista. Massachusetts General Hospital’in infektiotautiyksikkö oli huippuja täynnä niin, että päät kolisivat yhteen. Naapurilaboratoriossa tutkittiin HI-virusta. Tutkimusryhmän suosiosta kertoivat lähes päivittäiset TV-ryhmien vierailut. Nuo ajat olivat todella tuottavia ja innostavia.

Valtion tuottavuusohjelma haluaa vähentää väkeä, jotta työvoimaa riittäisi tulevaisuudessa yksityissektorille. Yliopistojen tuottavuusohjelma ei tiettävästi kohdistu tutkivaan ja opettavaan henkilöstöön. Toisin on sektoritutkimuslaitosten laita. Runsas ulkopuolinen rahoitus on ollut osoitus siitä, että tutkimus on merkittävä osa laitoksen toimintaa ja siksi tuottavuusohjelma iskee väistämättä juuri siihen.

Tutkimukseen liittyy merkittävänä osana koulutus. Ohjaamieni viidentoista väitöskirjan tekijästä 12 on laitoksen ulkopuolella terveydenhuollon palveluksessa, osa yksityissektorilla. Lyhyen ajan sisällä osastomme kahdesta tutkijasta on tullut kunnallisen terveysvalvonnan johtajia. Olen leikkisästi todennut tutkimustyötä aloitteleville tutkijoillemme, ettei laitoksesta kannata odottaa ”pysyväistä asuinsijaa”. Tästä huolimatta meillä on ollut onnea saadessamme osaavia tutkijakoulutettavia, joita on voitu palkata – tietysti ulkopuolisella rahoituksella. Erään tutkijan mukaan Kansanterveyslaitoksella liittyivät toisiinsa tutkimus ja käytäntö. Siksi se oli hänelle yliopistoa houkuttelevampi vaihtoehto. Oli tarjolla tuottava ja innostava ilmapiiri.

Lääketieteellisissä tiedekunnissa on valiteltu sitä, että sairaala potilastöineen varastaa yliopiston palkkalaisten tutkimukseen varattuja resursseja. Potilaat kun pitää aina hoitaa. Vaikka valtion tuottavuusohjelma näyttää menevän eteenpäin kuin juna, kannattaisi pysähtyä hetkeksi asemalle miettimään raiteen valintaa. Vaarana nimittäin on, että jos ylimmät päättäjät eivät erityisesti korosta tutkimuksen merkitystä sektoritutkimuslaitoksissa, niistä tulee valtion virastoja. Väen vähetessä paperityöt kasaantuvat, ja nehän pitää ”hoitaa” aina ensin. Samalla katoaa virikkeinen ja innostava ilmapiiri ja samalla karkaavat aivot.

Väitetään, että valtion lannoitetehdas myytiin liian halvalla. Joskus on tullut mieleen, ollaanko sektoritutkimuslaitosten osaamista ja brändiä myymässä liian halvalla.

Pentti Huovinen

Kirjoitus on julkaistu Stakesin verkkosivujen blogipalstalla Kauas aivot karkaavat