Mahdottomien ongelmien ratkaiseminen
26.12.2011
Maineikkaan Massachusetts Institute of Technology’n (MIT) tutkijat voittivat jokin aika sitten Yhdysvalloissa järjestetyn kilpailun. Tehtävänä oli löytää Yhdysvaltain alueelta mahdollisimmin nopeasti 10 punaista, halkaisijaltaan 2,5 metristä säähavaintopalloa. Pallot oli numeroitu ja sijoitettu puistoihin alueella joka ulottui Atlantilta Tyynellemerelle ja pohjoisen Suurilta Järviltä Karibianmerelle. Kaikki pallot ensimmäisenä löytäneelle luvattiin palkinnoksi 40 000 dollaria. Asiantuntijoiden mukaan tehtävän nopea suorittaminen olisi mahdotonta tavanomaisille organisaatioille. Siksi haluttiin tutkia, selviääkö internetin avulla koottu sosiaalinen verkosto tehtävästä. Erityisen kiinnostuneita oltiin siitä, millä keinoin ja kuinka nopeasti tehtävä voitiin ratkaista. Kilpailuun osallistuvat tiimit piti rekisteröidä kymmenen päivää ennen pallojen ilmestymistä puistoihin. MIT:n voittajatiimin kokoaminen alkoi kaksi päivää ennen H-hetkeä ja se käytti tavallisuudesta poikkeavaa tapaa saadakseen havainnoitsijoita verkostoonsa. Tiimi ei luvannut palkita ainoastaan pallon löytäjää vaan myös ne henkilöt, jotka olivat olleet mukana rekrytoimassa pallon löytäjää. Tiimi lupasi ensimmäisenä pallon numeron ja oikeat koordinaatit ilmoittaneelle 2000 dollaria. Sille, joka oli kutsunut pallon löytäjän verkostoon, luvattiin 1000 dollaria. 500 dollaria sai se, joka oli kutsunut mukaan pallon löytäjän kutsujan, tämän kutsuja sai puolestaan 250 dollaria ja niin edelleen, kunnes yhtä palloa kohden varatut 4000 dollarin palkintorahat oli käytetty. Näin internetin välityksellä rekrytoitiin parissa päivässä 4400 suurelta osin toisilleen tuntematonta ihmistä.
MIT:n verkosto löysi Yhdysvaltain valtavan laajalta alueelta kaikki 10 palloa ällistyttävän nopeasti, 8 tunnissa 52 minuutissa. He kirjoittivat projektistaan artikkelin arvostettuun Science-tiedelehteen (28.10.2011). Vaikka suurin osa verkoston 4400 jäsenestä tiesi jäävänsä ilman palkintoa, he olivat silti mukana ja auttoivat osaltaan verkoston kokoamisessa. Artikkelissa arvioitiin verkoston kokoamisessa käytettyä menetelmää sekä pohdittiin sen mahdollisuuksia ja uhkia muiden, jopa mahdottomien ongelmien ratkaisemisessa. Kirjoittajat totesivat, että samanlaista palkitsemistapaa voidaan käyttää markkinoinnista aina maailman nälänhätää vastaan taistelemiseen. Mahdottomana pidetty tehtävä voitiin ratkaista nopeasti ja edullisesti käyttäen internetin avulla luotua verkostoa ja uudenlaista palkitsemistapaa. Tällaiset yllättävät ja menestykselliset ratkaisut antavat uskoa siihen, että vaikeita yhteiskunnallisia pulmia voidaan ratkaista teknologiaa innovatiivisesti käyttäen ja ennen kaikkea luomalla mahdollisuudet toimia yhdessä riittävän suurella joukolla.
