Kirjoituksia ja puheita vanhat

Montvillen tapahtumat

15.04.2007

Montvilleen tuli 22 henkeä, miehiä ja naisia, kaikki toisilleen vieraita, insinööristä pappiin, johtajista opiskelijoihin. Mukana oli kaikenikäisiä, kaksikymppisistä aina kuusikymppisiin. Heidät jaettiin sattumanvaraisesti kolmeen ryhmään. Neljä henkeä valittiin yläluokkaan, eliittiin (englanniksi tops). Loput 18 jaettiin keskiluokkaan (middles) ja alaluokkaan (bottoms). Kaikille annettiin oma, sosiaaliluokan mukainen roolinsa. Kukin ryhmä asui omassa talossaan Montvillen pikkukylässä, jossa heidän piti elää yhdessä neljä päivää. Oli yksi mutta. Eliitillä oli elämiseen tarvittavat rahat.

Professori Kenwyn Smith on tehnyt Montvillen kokeen kymmeniä kertoja. Hän opettaa maailman huippuihin kuuluvassa johtamistaidon instituutissa The Wharton School’issa Philadelphiassa. Montvillen kokeisiin osallistuvat opiskelevat johtamistaitoa.

Vaikka tältä istumalta tuntuisi yksinkertaiselta organisoida parinkymmenen ihmisen elämä neljäksi päiväksi, Montvillen kokeet ovat päätyneet kaaokseen. Eliitti alkaa kitsastella rahojen kanssa. Raha osoittautuu oivaksi vallankäytön välineeksi. Eliitin päätarkoitukseksi muodostuu keskiluokan käyttäminen alaluokan komentamisessa.

Keskiluokka alkaa mielistellä eliittiä ja omaksuu vaivatta roolinsa alaluokan pompottajana. Keskiluokka kuuntelee eliittiä, mutta inho alaluokkaa kohtaan kasvaa päivä päivältä. Ja mitä tekee alaluokka. Se järjestäytyy nopeasti, ja toisin kuin eliitti tai keskiluokka, sen jäsenet antavat avoimesti tukea toinen toisilleen. Yhdistävä tekijä on kapina kaikkia määräyksiä ja määräilijöitä kohtaan. Joskus alaluokan toiminta on muuttunut jopa rikolliseksi; kerran he murtautuivat eliitin taloon varastamaan ruokaa.

Professori Smithin havaintojen mukaan ihminen muokkautuu Montvillessa nopeasti roolinsa mukaan. Alaluokkaan joutuessaan suuren pankin johtaja alkaa käyttäytyä täysin vieraalla tavalla, jota ei voisi ennalta edes kuvitella. Ja pappi muuttuu keskiluokassa armottomaksi määräilijäksi. Eikä kyse ole näyttelemisestä, siihen neljä päivää on liian pitkä aika.

Montvillen tapahtumien kautta johtamistaidon opiskelijat kokevat itse johtamisen vaarat. Jos ihmiselle sanotaan, että olet alaluokkaa ja ympärillä on samanlaisessa asemassa olevia - ja sitten tulee vielä keskiluokka, joka alkaa komennella – ihmisestä tulee pohjasakkaa. Itse asiassa koko elämämme on yhtä Montvilleä. Jos ihminen jatkuvasti saa kuulla, ettei hänestä ole mihinkään, niin hän myös omaksuu roolinsa. On erittäin vaikea nousta pohjalta hyviin suorituksiin. Siihen tarvitaan ehdottomasti toisten tukea ja kannustusta.

Professori Smithin mukaan yhden ainoan kerran Montvillen koe on päätynyt järjestäytyneeseen, toimivaan lopputulokseen. Silloin Montvillen joukko alkoi aktiivisesti toimia ulkomaailman kanssa. Organisaatio, oli se yritys, yhdistys tai mikä tahansa, tarvitsee ulkopuolisia kontakteja tai apua välttääkseen ongelmien kärjistymisen. Samasta syystä me jokainen tarvitsemme yksilöinä toista ihmistä sekä molemminpuolista kuuntelemista ja luottamusta.