Kirjoituksia ja puheita vanhat

Naurava ja suuteleva ihminen

11.09.2009

Miksi ihmeessä ihminen nauraa? Amerikkalaiset naurun tutkijat väittävät, että arkipäiväiset ja osuvat kommentit naurattavat useammin kuin huvittavat vitsit. Tämä saattaa johtua siitä, että ihmiset nauravat pitääkseen yllä ja parantaakseen sosiaalisia yhteyksiä. Jos ihminen nauraa yksinään, häntä pidetään hiukan omituisena. Toisen kanssa nauraminen on taas mitä luonnollisin ilmiö. Ja yleensä hän, kenen kanssa nauretaan, on myös hyvä ystävä. Nauru siis lujittaa ihmisten välisiä suhteita.

Ihmisten hah-hah-ha on tutkijoiden mukaan sukua ääntelylle, jota apinat tekevät kutittaessaan toisiaan leikin lomassa. Apinoiden nauru on hyväksyvä ja hyvää tarkoittava reaktio.

Nauramisella ja nauramisella on kuitenkin eroa. Jos jotakuta nauretaan, naurua käytetään välineenä hänen erottamisekseen sosiaalisesta yhteydestä. Ja vapautunut, luonnollinen nauru on myös aivan toista kuin hermostunut ja aggressiivinen nauru.

Vapautuneen naurun tiedetään lisäävän elimistön hyvänolon tunnetta vahvistavien endorfiinien eritystä. Samalla stressihormonitasot laskevat. Naurulla on verisuonia laajentavaa ja verenpainetta laskevaa vaikutusta, joka kestää jopa puoli tuntia nauramisen jälkeen. Nauru vähentää myös puolustusvasteen toimintaa, allergisia reaktioita ja nivelkolotuksia. Voi sanoa, että vapautuneessa ja luonnollisessa naurussa elimistö lepää.

Sosiologien mielestä miehet ovat keskimäärin hauskempia kuin naiset. Naiset myös yleensä odottavat miehiltä huumoria. Tällä lienee merkitystä eri sukupuolten välisten suhteiden kehittymisessä. Eikö se olekin niin, että pojat puhua veistävät vitsejä ja tytöt kikattavat näille puheille!

x x x

Suuteleminen onkin jo toinen juttu. Nimittäin kaikissa kulttuureissa ei suudella. Totta kuitenkin on, että ensimmäiset tunteet turvallisuudesta ja rakkaudesta tulevat lapsen imiessä äidin rintaa. Joissain kulttuureissa on vieläkin vallalla tapa, että äiti pureskelee ruuan valmiiksi ja siirtää sen sitten lapsen suuhun huulten koskettaessa toisiaan. Äidin huulet olivat lapselle elämän lähde.

Huulet ovat ihmisen tuntoherkintä aluetta, ja tuntoaistumus välittyy aivojen mielihyvää käsitteleville alueille. Suudellessa stressihormonien taso laskee ja oksitosiini-hormonin lisääntyy.

Kun aviopari on saanut lapsen, oksitosiinitasot ovat korkeampia niin naisilla kuin miehilläkin. Jos äidin oksitosiinitasot olivat korkeita, hän hoivasi lastaan tilastollisesti merkitsevästi enemmän kuin jos tasot olivat matalampia. Samoin oksitosiini lisäsi miesten leikkiä lapsen kanssa. Oksitosiini eräällä tavalla sitoo isän ja äidin - ei vain toisiinsa - vaan myös vanhemmuuteen.

Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että aviopuolisoksi valitaan useammin sellainen henkilö, jonka immuunijärjestelmä ja kudosten rakenne on kaukana omasta. Näin lapsista tulee todennäköisemmin terveitä ja elinkykyisiä. Tässä prosessissa hien mukana erittyvillä aineilla on suuri merkitys. Näiden aineiden aistiminen tapahtuu tiedostamatta. Suutelemisessa aistitaan varmasti samanlaisia tekijöitä kuin hiessäkin, mutta paljon voimakkaampina yhdistettynä hormonaalisten muutosten aiheuttamaan hyvänolon tunteeseen.

Suuteleminen ei pelkästään ole muisto onnellisesta lapsuudesta tai stressittömästä hetkestä, vaan se liittää miehen ja naisen toisiinsa. Samat hormonaaliset tekijät auttavat niin äitiä kuin isääkin pitämään huolta yhteisestä lapsesta. Suuteleminen ei siis ole yhdentekevä tapahtuma miehen ja naisen välillä.

Naurulla ja suutelemisella on kuitenkin yksi ero. Lähes kaikkien kanssa voi nauraa, mutta suuteleminen on syytä jättää sille yhdelle ja valitulle.

Kirjoitus on julkaistu Koroiset-lehdessä syyskuussa 2009 numerossa 3/2009