Kirjoituksia ja puheita vanhat

Tukholmassa Eurooppaa rakentamassa – Kotimaassa ikäviä asioita

11.03.2008

Ylemmässä kuvassa PH Tukholmassa sijaitsevan Euroopan tautiviraston ECDC:n ovella. Alemmassa Euroopan tautiviraston ECDC:n tieteellinen johtaja Johan Giesecke (oik.), PH ja taustalla Ranskan, Saksan ja Kreikan edustajat.

Tarttuvat taudit ovat lisääntyvä uhka Suomelle ja koko Euroopalle. Maailman terveysjärjestön WHOn pääjohtaja on todennut, että enemmän kuin koskaan aikaisemmin tarvitaan eri maiden yhteistyötä tarttuvien tautien torjunnassa. Euroopan tautivirastossa (ECDC) Tukholmassa pidettiin 10.-11.3. infektiotautien diagnostiikkaa käsittelevä kokous. Olin mukana Suomen edustajana.

Meille kaikille tärkein asia on, että taudit löydetään mahdollisimman pian. Ilman hyvää diagnostiikkaa ei tautien torjunta tule onnistumaan. Nyt ECDC:n toimesta ollaan rakentamassa Eurooppaan korkeatasoista ja kaikki maat kattavaa järjestelmää. Alkusanat lausuttiin tässä kokouksessa.

Suomen tilanne on parempi kuin suurimmassa osassa muita maita, koska meillä varsin ajantasainen ja korkeatasoinen laboratoriojärjestelmä, joka tuottaa Kansanterveyslaitokselle tiedot löydetyistä tautitapauksista. Suomen järjestelmää on pidetty mallina eurooppalaiselle järjestelmälle.

Kotimaan ikävät uutiset

Politiikassa on kyse ihmisten toimeentulosta, hyvinvoinnista ja terveydestä, elämästä ja kuolemasta. Se usein unohtuu, kun media on täynnä poliitikkojen kohelluksia.

Noustessani tänään (11.3.) Tukholmassa lentokoneeseen suomalaisten lehtien pääaihe oli ulkoministerin tekstiviestien osalta tekemä tunnustus. Ensimmäinen ajatus oli, että onpa todella ikävä asia. Tuntui todella pahalta. Asia on tietysti ikävä kyseisen poliitikon osalta, varsinkin kun kyseessä on toistuvasta tapahtumasta. Hän on kuitenkin tiennyt mihin on ryhtynyt.

Vaikka hän toteaa, että äänestäjät viime kädessä ratkaisevat asian hänen osaltaan, asia ei ole lainkaan näin yksinkertainen. Kyse ei ole vain hänen asiastaan. Tapahtumat vahingoittavat puolueen ja samalla muiden ehdokkaiden uskottavuutta. Vaikka puoluejohto vakuuttaa luottavansa ministeriin, tärkeintä on lopulta se, mitä äänestäjät ajattelevat.

Eduskuntavaaleissa ymmärsin puolueen maineen merkityksen. Vaikka vuoden 2005 tekstiviestikohu oli julkisuudessa jo laimentunut, sain sen tiimoilta kuulla lukuisia kommentteja. Jotkut sanoivat, etteivät he voi äänestää minua, koska heidän äänensä menee samalla Kokoomuksen muillekin ehdokkaille. Siinä tilanteessa tunsi itsensä voimattomaksi.

Äänestäjät ratkaisevat asiat sen perusteella, miltä heistä tuntuu. Onneksi eduskuntavaaleissa Kokoomus menestyi valtakunnallisesti katsoen hienosti ja kohtuullisen hyvin myös Varsinais-Suomessa. Olisi vapauttavaa, jos kunnallisvaaleissa ei joutuisi kuulemaan samanlaisia kommentteja kuin eduskuntavaaleissa.