Pentti Huovinen

Kirjoituksia ja puheita vanhat

Elämme hämmentäviä aikoja

Vielä joitakin vuosia sitten kuvittelin, että sota on kaukainen mahdollisuus. Ukrainan ja Krimin tapahtumat ovat kuitenkin pysyvästi muuttaneet tätä käsitystä. Valtioneuvoston äskettäin antamassa puolustusselonteossa sanotaan suoraan: ” Sotilaalliseen voimankäyttöön Suomea vastaan tai sillä uhkaamiseen on varauduttava.” Näin Suomessa nyt tehdään.

Iso-Britannian toisen maailmansodan ajan pääministeri Winston Churchill on sanonut: Mitä kauemmaksi historiaan näet, sitä pitemmälle voit nähdä tulevaisuuteen. Oppiaksemme historiasta on hyvä kysyä, milloin kaksi läntisen demokratiakäsityksen omaavaa valtiota on viimeksi käynyt sotaa toisiaan vastaan? Viimeisin kahden demokraattisen valtion välinen sota lienee ollut yli 70 vuotta sitten Suomen ja Iso-Britannian välinen sota toisen maailmansodan aikana, vaikkei maittemme välillä varsinaisia suoria sotatoimia ollutkaan.

Länsimainen demokratia näyttää siis olevan ylivoimainen hallintomuoto, jos mittarina pidetään sodan välttämistä. Olennaisena demokratian erona diktatuureihin on se, että demokratiassa sotilaat ovat vastuussa siviileille ja poliitikot kansalle. Toinen tärkeä ero on avoimuus. Länsimainen demokratia avaa valtaapitävien aikeet kaikkien nähtäväksi ja arvioitavaksi. Vapaa viestintä kuuluu niihin tekijöihin, joilla saamme monipuolisesti tietää toistemme aikeista. Aidossa demokratiassa väärinkäytökset voidaan paljastaa vapaissa viestimissä.

Toiseen maailmansotaan kansansa kuljettaneet johtajat saivat kokonaiset kansakunnat kiihkoisänmaallisen ”sotapsykoosin” valtaan. Sota itsessään vahingoitti kansalaisten eettistä ja siveellistä tajuntaa. Vain moraalisesti ja henkisesti kieroutuneissa oloissa voidaan moraalisena totuutena pitää etnisten vähemmistöjen vainoamista, kuten juutalaisten vainoa toisen maailmasodan Saksassa. Tätä pohtiessa kannattaa myös miettiä, mitkä tekijät ovat edistäneet diktaattorien toimia? Erilaisin tavoin he onnistuivat keskittämään vallan itselleen. Valtaa pidettiin yllä turvallisuuskoneistoja ja viestintää hallitsemalla. Siitä tuli ehdotonta valtaa.

Pahinta on, jos näin toimivat kansojen päämiehet noudattavat antiikin roomalaisen lakimiehen ja poliitikon Ciceron neuvoa: Joskus politiikassa tulee eteen umpikuja, ja silloin paras neuvo on aloittaa tappelu. Se kannattaa aloittaa, vaikkei tietäisikään kuinka sen aikoo voittaa, sillä vasta kun kamppailu on käynnissä ja asiat liikkeessä, on toivoa löytää ulospääsytie. Tämän neuvon traaginen ongelma on, että jos tappelu eskaloituu sodaksi, niin sodalla on aina myös sodan seuraukset, jotka kestävät vuosikymmenien ellei satojen vuosien päähän. Sota on pahin katastrofi, joka voi kohdata mitä tahansa maata ja kansaa.

Demokratian mahdollistama sivistys ja koulutus luovat edellytyksiä välttää sodan syntyminen. Turvallinen ja avoin yhteiskunta, työmarkkinat, yritysten hyvinvointi, korkeatasoiset koulutuslaitokset sekä tehokas sosiaali- ja terveydenhoito ovat kehittyneen demokraattisen valtion tunnusmerkkejä. Yhteiskunnan tulee rohkaista kohti yleisiä inhimillisiä moraalitunteita, jalomielisyyttä, oikeuden- ja totuudenmukaisuutta sekä vilpittömyyttä.

Palataan valtioneuvoston puolustusselontekoon. ”Suomen sotilaallinen toimintaympäristö on muutoksessa. Muutoksen vaikutukset on arvioitu pitkäaikaiseksi.” Lisäksi todetaan: ”Toimintaympäristö edellyttää kansallisen puolustuskyvyn ylläpitämistä ja kehittämistä.” Itsenäisyys on meille yhä edelleen niin kallis, että olemme valmiita puolustamaan sitä.