Kirjoituksia ja puheita vanhat

Kunnallispoliitikko katsoo Ciceron peiliin

30.09.2014

Robert Harris kertoo kirjassaan Imperiumi (Otava 2007) roomalaisesta poliitikosta ja lakimiehestä Cicerosta. Ciceron nimi juontuu sanasta cicer, joka tarkoittaa kikhernettä. Hän valitsi tällaisen nimen koska uskoi että epätavallisesta nimestä on hyötyä politiikassa. On virkistävää havaita millaisia yhtäläisyyksiä kirjan Ciceron ajatuksilla (kursivoitu) on omiin kokemuksiini.

En usko että oli yhtään tukijaa, jonka kättä Cicero ei olisi puristanut, ja johon hän ei olisi luonut hetken kestävää yhteyttä, tarpeeksi pitkää, jotta toinen tunsi, että hänet oli erityisesti huomioitu muiden joukosta. Jotkut poliitikot tervehtivät kaikkia vastaantulijoita. Niin on parempi kuin jättää tervehtimättä. Omalla kohdallani tämä neuvo on ongelmallinen. Jotkut vastaantulijat eivät pidä siitä, että lääkäri tervehtii häntä julkisella paikalla. Sivustaseuraajat voivat nimittäin jäädä sellaiseen luuloon, että hän on ollut juuri tuon lääkärin potilaana. Siksi olen aikalailla ujo tervehtimään.

Jos on pakko tehdä jotakin epäsuosittua, sen voi saman tien tiedä täydestä sydämestä, sillä arkailemalla ei politiikassa saavuteta arvostusta. Politiikassa sanotaan, että parempi kertarutina kuin jatkuva kitinä. Vaikeat päätökset kannattaa tehdä kerralla, eikä pitkittää niitä. Jotkut valtionvarainministerit ovat saaneet arvostusta olemalla tiukkoja. Vaikka Turun kunnallispolitiikassa on pyritty ryhmien väliseen sopimukseen, se ei ole läheskään yhtä tiukka kuin valtakunnanpolitiikan hallitussopimus eikä sopimuksen kaatuminen johda uusiin vaaleihin. Siksi epäsuosittujen päätösten tekeminen kuntapolitiikassa on vaikeampaa.

Politiikkaan liittyy erikoinen ilmiö: silloin kun ihminen on fyysisesti lähinnä sen lähdettä, hän on usein vähiten selvillä siitä, mitä todella on tekeillä. Hyvä esimerkki on Turussa elokuussa 2014 käyty koulujen lakkautuskeskustelu. Vaikka edellisen kauden valtuustoryhmien välisessä sopimuksessa ja vielä kesäkuussa 2014 hyväksytyssä strategiassa ryhmät sitoutuivat ylläpitämään alimpien luokkien lähikouluja, joku virkamies oli mennyt ja ehdottanut näitä kouluja lakkautettavien listalle. Vaikka koulujen nimet otettiin pois listalta ennen valtuustokäsittelyä, vahinko oli jo syntynyt. Tuhannet kaupunkilaiset huolestuivat turhaan.

Yleensähän vallassa on pohjimmiltaan kyse siitä, että pitää valita yhtä epämiellyttävien vaihtoehtojen välillä – ja hän huomasi sen varsin karvaaksi. Säästöpaineissa poliitikkojen pitää kuitenkin löytää sellaiset ratkaisut, että rahat riittävät eikä velkaa lisätä tulevien polvien maksettaviksi. Runsaan viiden vuoden luottamushenkilöurani aikana olen oppinut arvostamaan vastuunkantajia ja ihmettelemään populisteja, joilla on mielipiteitä mutta ei ratkaisuja.

Joskus politiikassa tulee eteen umpikuja, ja silloin paras neuvo on aloittaa tappelu. Se kannattaa aloittaa, vaikkei tietäisikään kuinka sen aikoo voittaa, sillä vasta kun kamppailu on käynnissä ja asiat liikkeessä, on toivoa löytää ulospääsytie. Aika ajoin tulee eteen ehdotuksia, jotka ovat läpinäkyviä provokaatioita. Kuntalaisten on hyvä tietää, että tällaistakin toimintatapaa saatetaan käyttää kun poliitikko tai puolue on hukassa.

Kuinka mitätön kasa tuhkaa useimmista poliittisista urista jääkään jäljelle, kun niitä todella pysähtyy tarkastelemaan. Luottamushenkilönä olen oppinut, että asiat ovat harvoin yksinkertaisia. Mustavalkoiset näkemykseni politiikan teosta ovat lähes tyystin muuttuneet. Harva poliitikko voi sanoa, että on yksin saanut jotain aikaan tai enemmälti hyötynyt toiminnastaan. Valtaosa tuntemistani kunnallispoliitikoista uhraa omaa aikaansa yhteisten asioiden hoitamiseksi.

Pentti Huovinen on Räntämäessä asuva lääkäri ja kaupunginvaltuuston varapuheenjohtaja.

Kirjoitus on julkaistu KoroiSet-lehdessä 3/2104